Ilona

Featured Posts

29.12.2016

Kaavilaisia nykyään



Sub? Onko täällä enää ketään? Meinasin lopettaa kirjoittelun kokonaan, enkä kyllä konettakaan omistanut about puoleen vuoteen, mikä teki tästä tyystin mahdotonta. Nyt on tietokone jälleen, mikä mahdollistaa valokuvaamisenkin. Ainakin tällä hetkellä on tosi hyvä fiilis kirjoitella bloggendaaria taasen, katsotaan miten aktiivisena tämä tällä kertaa pysyy, tsih. 

Onhan tässä paljon ehtinyt kaikenlaista tapahtuakkin. Ei nyt koirien elämässä sinänsä, mutta allekirjoittajan sitäkin enemmän. Muutin miesystäväni luokse tänne Savon mualle, tarkemmin Kaaville tuossa alkukesästä ja muutama kuukausi takaperin siirryimme Kaavin sisällä rivitalo kaksioon. Täällä on kesä mennyt Kaavilaisena ja syksyllä aloitin Kuopiossa opiskelemaan liiketaloutta. Alkuhan se oli aika hankalaa, kun tuppasi kaikki mahdolliset ongelman poikaset päälle kerralla, mutta nyt menee todella kivasti ja oman kodin pyörittäminen on lähtenyt hyvin rullaamaan. Mikä parasta on rakas mies koko ajan siinä vierellä.

Koko muuttaminen Kaaville kävi todella extemporena, joten koirat jäivät Jyväskylään. Myöhemmin kesällä iskä toi Mollyn tänne meille ja tarkoitus on jossakin vaiheessa muuttaa Ceppe tänne meidän luokse myös. Jouluna käytiin Jyväskylässä ja voin sanoa, että Cepen näkeminen pitkästä aikaa oli sanoinkuvailemattoman täydellistä. Ceppe ja Veikkokin tulivat heti hyvin juttuun ja onhan tuosta Cepestä tullut todella itsevarma paimen. Kuten arvata saattaa, teki Ceppe Veikkoonkin lähtemättömän vaikutuksen mahtavalla persoonallaan ja kaikki kolme koiraakin muistivat toisensa paremmin kuin hyvin.



Kesällä, miltei heti Mollyn tänne muutettua käytin sen sterkattavana Päivärännassa Paavo Miettisellä, jossa aikoinaan Kamunkin ensimmäiset rokotukset asioimme. Leikkaus sujui moitteettomasti ja Molly antoi avaruuslieriönkin heilua mukana sen kolmisen viikkoa ennen tikkien poistoa. Ennen tikkien poistoa haava pääsi hieman ärtymään, mutta sekin parani bacibactilla aika alta yksikön. Näin jälkeenpäin leikkauksen johdosta Mollyllä on ollut virtsankarkailua, mutta nyttemmin sekin on miltei kokonaan poissa. Kyllähän meinasin antaa Mollyn astutettavaksi Riitalle, mutta lopulta päädyin kieltävään päätökseen. Ei siihen sen kummempaa syytä sinänsä ollut, päätökseni vain oli tämä ja olen siihen erittäin tyytyväinen. 


Mollyn leikkauspäivä ja haava heti kotona leikkauksesta tultua. Todella siistiä jälkeä, tuo veri valui haavasta matkan aikana, mutta loppui heti kotona.
Harrasteltu ei olla nyt yhtään mitään koko kesänä tai ylipäätään Kaavilla olomme aikana. Ehkä jossakin vaiheessa Kuopiosta lähden katselemaan reeniseuraa, mutta toistaiseksi ollaan vaan. Temppuja ja jotain pientä aivotyötä kyllä ollaan duunailtu, mutta siihen se onkin jäänyt. Öllillä on henkilökohtainen kodin turvapaimenen virka omasta mielestään velvollisuutenaan, jonka se kyllä hoitaa äärimmäisen moitteettomasti. Mollyllä on myös käytöstavat hioutuneet parempaan suuntaan ihan tolkuttomasti Jyväskylän ajoista. Sillä tuppasi yksinollessaan kaikenlaisia askarteluhetkiä pongahtelevan mieleensä, mutta täällä ollessaan tasan kolme kertaa se on vessan roskiksen levitellyt. Ruoan varastelu on myös loppunut kokonaan, mikä osittain varmaan johtuu ihan siitä, ettei ole kilpatovereita tienoilla. Ihmisiä kohtaan Mollystä on tullut myös paljon sosisalisempi, kun kavereita käy paljon kylässä. 



Kuvitan tämän postauksen pääasiassa Mollyn syksyisillä poseerauksilla. Ihanaa päästä nyt koluamaan Kaaviltakin uusia inspiroivia kuvauspaikkoja. Olipa mukava kirjoitella pitkästä aikaa. :)

Mikä on sinun lempikuvasi?

16.2.2016

Uusia tuulia



Maanantaista saakka olen yrittänyt saada tätä postausta valmiiksi. Otin nimittäin kameran pitkästä aikaa mukaan lenkille ja mukavaa postata tännekkin aivan tuoreita kuvia. Hankalaa kyllä talviaikaan lähteä tuonne syrjempään koiria lenkittämään, kun sinne jää autolla aina jumiin. Vaikka ja kuinka yrität olla viisaampi seuraavalla kerralla niin ei, yhtä tyhmä olet edelleenkin. Jokatapauksessa varmaan muidenkin koirat syövät lunta janoonsa? Meillä ainakin "juovat" lunta aikalailla ja en oikein keksi mitään, millä sen estäisin. Pelkään vain aina sitä vatsalaukun kiertymää, jolta olemme onneksi tähän saakka välttyneet, mutta mitäs sitten jos se sattuukin juuri meidän kohdalle joskus. Toisinaan tuntuu, että nuilla ihan pullottaa vatsat autolla lumesta, kun ensin ollaan tunteroisia vaellettu metsässä. Monesti jo sitten kotipihassa pissaavatkin suurinpiirtein maitotonkalliset. Kuulen mielelläni jos joku on keksinyt tähän ongelmaan ratkaisun!



Otsikkoa täydentäen olen jo pidemmän aikaa miettinyt Kamun tipauttamista pois tämän blogin kyydistä. Pikkumustasta ei oikein ole ikinä mitään kerrottavaa ja siitä on muutoinkin tullut aivan porukoiden koira. Sanokaamme siis heipat Kamulle, sitä ei täällä blogissa enää nähdä kuin korkeintaan satunnaisesti kuvien muodossa jos niissäkään. Edelleenhän se kyllä etiäpäin pötkii ja pitää vahvasti kiinni egostaan paimentimien nilkkaolentona. Blogista se nyt vain jää pois. Keskitän tämän nyt täysin nuihin omiin paimeniini ja tuolle blogin osoitteellekin voisi tehdä jotakin, onhan se aika hirveä nimittäin.



Tulipa mieleeni myös tässä, että pitäisi varmaan madottaakin koko lauma. Kaikki kolme koiraa ovat mystisesti laihtuneet ihan silmäänpistävän paljon todella lyhyessä ajassa. Olen melkeimpä kaksinkertaistanut näiden ruoka-annoksiakin tuloksetta. Siispä olen vahvasti sitä mieltä, että matokuuri on tässä kohtaan todella paikallaan. Normaalisti olen madottanut sakin aina syksyllä ja keväällä, mutta nyt jäi syksyn madotukset aivan tyystin väliin. Toinen vaihtoehto laihtumiseen voisi olla kevyempi ruoka, jonka iskä näille oli hommannut. Se on kuitenkin jo vaihdettu entiseen ja ruoka-annokset ovat kokoa hevonen, eikä lihomista havaittavissa. Mainittakoon myös, että eivät siis syö pelkkiä napuja vaan saavat lihaa, mahaa, luita, kotiruokaa ja milloin mitäkin niille aina hankin. Ruokaöljyä lisään myös päivittäin kuppiin.



Muutoin meillä on eletty aikalailla pellossa. Mollystä on tullut tavattoman röyhkeä ja se jos kuka nappaa keittiön tasoilta kaiken syötävän. Repipä se yhdet kengätkin yksin jäädessään. Välillä kokeilen jättää sen vapaaksi tänne muiden seuraan, kun asunto tyhjenee ihmisistä, mutta aina sen saa todeta yhtä huonoksi ratkaisuksi. Joka kerta on jotain revitty hajalle. Huonekaluihin se ei toistaiseksi ole ainakaan kajonnut, mutta jotain muuta pientä se aina keksii kuten roskiksen levittelyn ympäri kämppää. Niimpä olenkin komeroon tehnyt sille hyvät oltavat, missä se selvästi rauhoittuu. Komerossa sillä olisi kanssa vaikka ja mitä tuhottavaa, mutta siellä se ei ole koskenut yhtään mihinkään koskaan. Rajoitettu tila selvästi rauhoittaa sen, mikä on kyllä hyvä. Kamalaahan se on aina komeroon laittaa, mutta minkäs teet.



Reenien suhteen ollaan myös oltu täysin onnettomia. Puruissa ei olla käyty Mollyn kanssa pitkään aikaan, sillä joko en ole ollut kotona tai on ollut jotain muuta menoa. Tottista olen Mollyn kanssa kaksin vääntänyt muutamia kertoja ja hyvässä tikissä se on. Meillä onkin sitten 19.3. BH koe edessämme Pieksämäellä, josta toivottavasti palaamme takaisin hyväksytysti. Ilmoittautuminen ei ole vielä avautunut, joten sitäpä odotellessa. Toivottavasti saamme paikan. Avoimin mielin olen liikenteessä, enkä aio jännittää yhtään.



Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä uutisena voisin vielä kertoa, että siskoni on nyt hevosen omistaja. Pitkään tätä pohdittiinkin ja pikkuhiljaa asiat loksahtelivat paikoillensa ja tässä sitä ollaan, meillä on oma hevonen. Iris pidemmän aikaa vuokrasi kyseistä heppaa ja omaksihan se oli sitten saatava. Täytyy myöntää, että on tuo heponen saanut minutkin hieman ihastumaan itseensä, mutta edelleenkään minusta ei heppaihmistä tule. Tulee aivan tyhmä olo, kun en mitään osaa oikein hevosesta edes kertoa. Mukana on kiva olla talleilemassa ja ihastella paikan muita elukoita, kuten vasikkaa ja lammaslaumaa puhumattakaan itsepäisestä muulista, mutta siinä se.

6.1.2016

Loppiaisterkut


Klikkaa kuvat suuremmiksi!
Hyvää Loppiaista kaikille! Tämä inttileski asuu netflixissä tänään ja yrittää korjata Joululoman aiheuttaman unirytmin pikkuhiljaa arkeen sopivaksi. Ajattelin, että kivahan se olisi blogiakin kirjoitella välillä. Jotenkin kaikki puhti ja mielenkiinto on keskittynyt nyt viimeaikoina tuohon valokuvaamiseen, eikä kirjoitteleminen ole napannut juurikaan. Eikä kyllä ole ollut asiakaan, että ei sen puoleen. 

IMG_1073 copy

Meillä Molly lopetteli juuri juoksunsakin, eivätkä ne kestäneetkään kuin sen kolme viikkoa. Verta siellä, verta täällä, verta tuolla ja verta ihan_joka_paikassa. Ei tuolle voi mitään pöksyjäkään laittaa, kun se kirjaimellisesti syö ne. Kärttyinenkin se on kun mikä, eikä mittään siiä juoksujen aikaan. Pieni paholainen, tuhoaa, varastelee, volisee ja äksyilee. Sitä se teettää, raskasta aikaa. Ceppekin päätti alkaa rakastamaan Mollyä ihan hirveästi ja oisittepa nähneet ne piruetit. Rajattiin aina yöksi Mollylle mun huoneen komero koiraportilla ja päivisin tyttö vietti aikansa keittiössä, ettei ihan syrjäytyisi. Ceppe niin koitti kosiskella portin takaa ja rinta rottingilla steppaili ties mitenkä. Mollyä ei siis tansseilla hurmata. Se niistäkin fiilistelyistä, ettei Ceppe muka tajuu tyttöjen päälle. 


Klikkaa kuvat suuremmiksi!
Lisää vielä ikävempiäkin uutisia liittyen terveydellisiin asioihin. Mollyn sisaruksista nyt neljä on kuvattu ja jokaisella jotakin, nallekarkit ilmeisesti liiankin tasaisesti jaettu tälläerää. Mitään kuoleman vakavaa ei kellään, mutta sen verran että mielensä pahoittaa. Tässä säästelen paraillaan rahaa, että saan tuon oman likkanikin vietyä ja empä usko, että sieltä priimaa tulee tai sitten mulle on vaan käynyt ihan helvetin mahtava tuuri. Jokatapauksessa olen etukäteen miettinyt jatkoa ja erityisesti tätä harrastuselämää siltä varalta, että jos (ja kun) sieltä jotain löytyy. Koira ei ole koskaan oireillut, jotenka IPO:a me jatkamme ihan normaalisti ja itseasiassa tuleva kesä tulee olemaan todella aktiivista reeniä, koska kirjoittajalla on kortti taskussa. Jos taas oireita ilmenee pieniäkin niin se on sitten siinä. Yhtään kipulääkettä en koirani kurkusta pistä alas, jotta sen on hyvä olla. 

IMG_3442 copy

Pian alkaa myös Ceppe käymään meidän suojelureeneissä mukana. Sen kanssa keskitytään ihan vain tottikseen ja jäljestykseen, ei mitään puruhommia kuitenkaan. Hakua me nyt sitten lähdemme kevään korvin kahtomaan, että mihinkä meistä oikeen on vai onko mihinkään. Sekin loppuu alkuunsa, jos koiralla ei rahkeet riitä. Enää en jaksa tapella tuon epävarmuuden kanssa yhtään. Ehkä sitten me suunnattais johkin koiratanssiin vähän valssaamaan. Okei ei, me luovutetaan sitten kokonaan. 


Klikkaa kuvat suuremmiksi!
Ootteko huomanneet, että ulkona on lievästi sanottuna kylmä. Meillä Kamua ei voi viiä pissalenkkiä pidemmälle tai se paleltaa töppösensä kokonaan. Raasulta ajelin turkinkin pois niin eihän tuola voi mitenkään olla. Enkä kyllä lähe sitä pukemaankaan. Sakumaanikot taas viihtyisivät pihalla ihan koko ajan. Ceppekin pyytää monesti parvekkeelle ja tykkää istuskella siellä yksikseen pitkiäkin aikoja. 

IMG_1148 copy-2

Lukijoitakin on jo yli 200, kiitos teille. Järjestän arvonnan kyllä aivan pian, pysykää kuulolla. Se on moro. Seuraava postaus voi olla taas ikuisuuden päässä tai jo vaikka ensviikolla. En osaa sanoa. Välillä vain tulee se fiilis, että nyt tekee mieli kirjoitella ja välillä se ei meinaa tulla enää ollenkaan takaisin.

IMG_5920 copy
 Klikkaa kuvat suuremmiksi!
Lempparikuviakin saa sanua, kun tässä on todella pitkältä ajalta näitä nyt. :)

12.11.2015

New layout


Heippa, pitkästä aikaa. Tältä tää nyt tälläerää näyttäis. Blogin uusi ulkoasu siis. Aika samantyyppinen rakenteeltaan edelliseen verrattuna, mutta koska edellinen miellytti vieläkin silmää ihan okeisti ja en yksinkertaisesti keksinyt mitään kovin erilaistan niin tämä on nyt tämä. Tummaa on taas joo, mutta ei voi ainakaan sanoa, että väritön ja sitäpaitsi onhan vuodenaikakin nyt tosi hämyistä. 

Kerro kommentteihin oma mielipiteesi!

2.10.2015

Kohokohtia


Klikkaa kuvia suuremmaksi
Täällä ollaan taas. Pitkä hiljaisuus ja paljon asiaa. Meillä Molly aloitti elämänsä toiset juoksut parisen viikkoa sitten 19.9. lauantaina. Juoksuväliä edellisiin kertyi sen 5kk. Nämä toiset juoksut ovat olleet huomattavasti rankemmat meidän poikien osalta jos näin voi sanoa. Kamu on nyt kolmisen vuorokautta pitänyt sellaista puhtia yllä, ettei tosikaan. Se vönkyää jatkuvasti Mollyn luokse, joka majailee portin toisella puolen huoneessani. Molly on itse todella kiukkuinen, eikä päästä lähelleenkään tuota sitkeää mustuaista. Silti Kamu jaksaa päivästä toiseen steppailla portilla ja odotella tyttöään. Ceppe taas ei edelleenkään osoita minkäänlaista kiinnostusta Mollya kohtaan. Tyttö on sille kuin ilmaa. Kokonaisuudessaan todella helppoja ovat nämä kahdet juoksut ainakin olleet. Molly siivoaa itse sotkunsa, enkä pidä sillä edes pöksyjä jalassa. Toki mun sängy on ihan veritipoissa, kun koira nukkuu siinä päivät, mutta lattioilla ei ole mitään. Kamukin ruikuttaa vain tärppipäivien ajan ja se on sitten siinä.


© Maarit Baltzar. Klikkaa kuvia suuremmaksi
Juoksujen takia ei olla nyt treeneihinkään menty ollenkaan. Kuvat ovat useampien viikkojen takaisia. Samassa autossa meinaan matkustaa saksanpaimenkoira uros, joka menee sitten ihan sekaisin tytön tuoksuista. Ihan muutenkin rauhoitin itseni ja päätin olla ressaamatta. Annoin itselleni ja koiralleni luvan laiskotella reenien suhteen tämän vuoden loppuun saakka. Reenataan kyllä, mutta en saa ressaantua jos joku kerta jää välistä. Tammikuussa pääsen itse rattiin ja sitten kuvio on eri, aloitetaan taas treenailemaan Cefinkin kanssa ihan kunnolla. Keväälle kyselin jo hakuporukastakin paikkaa ja olemme Cepen kanssa tervetulleita kokeilemaan touhua. Mielenkiinnolla, jännittyneenä ja avoimin mielin menen kyllä tuon höpönasselin kanssa katsomaan mitenkä laji lähtee käyntiin. Olen jo pidemmän aikaa kaavaillut, jonkin uuden lajin aloittamista ja haku kuulostaa mielenkiintoiselta ja sitä ollaankin jo muutaman kerran kokeiltu Cepen ollessa nuorempi. Kevättä siis odotellessa ja erityisesti sitä ajokorttia.


Klikkaa kuvia suuremmaksi
Kävinpä minäkin pyörähtämässä Lahdessa sakemannien IPO MM-kisoja tsiikailemassa. En uskonut pääseväni sinne lainkaan, mutta perjantaina kasvattajamme soitteli ja pääsin samalla kyydillä lauantaiksi seurailemaan touhua. Pakko myös sanoa, että minun tekemä mainos komeili kisojen katalogissa koko aukeaman kokoisena. Riitta pyysi väsäämään EG-mainoksen ja minähän väsäsin. Sitä sitten tuunailtiin Riitan kanssa ja siellä se oma kädenjälkeni komeili aukeamalla. Voinen myös olla kyllä ylpeä itsestäni, sillä en tuhlannut rahaa yhtään, mikä on ominaispiirteeni. Ostin Mollylle vain 4m liinan ja siinä kaikki. Yllätyin myös positiivisesti, kuinka paljon löysin tuttuja naamoja, aivan mahtavia ihmisiä kaikki. Ihanaa oli nähdä Veera ja Havu. Havu on kanssa täältä Vaajakoskelta Riitan kasvatti ja heitä voipi seurailla täältä. Ehdottoman ylivoimaisesti päivän kohokohta oli kuitenkin Cepen isäukon, Besserin tapaaminen ensimmäistä kertaa livenä. Ei epäilystäkään siitä, mistä Ceppe on ulkonäkönsä ja aivan mielettömän olemuksensa perinyt. Tukkaa oli iskällä paljon enemmän ja varvasnöyhtääkin puski varpaiden välistä, mitä Cepellä ei ole yhtään. Isänsä oli myös huomattavasti kookkaampi ja hieman korkeampi mitä Cepe. Oikea kyöhnääjä, joka oli hyvin tyytyväisen oloinen saamastaan huomiosta ja rapsutuksista. En voi edes sanoin kuvailla, kuinka mahtavaa oli katsella Cepen isukkia ihan omin silmin. Pallo heilui silläkin suussa ja niin paljon samanlaisia eleitäkin sillä oli, mitä pojallaankin. Kotona olikin Cepellä oikein tarkka nuuskimishetki käynnissä, kun se kävi kaikki vaatteet perusteellisesti nenällään läpi. Se tekee aina niin ja se tosiaan haistelee niitä kauan ja tarkkaan. Oli mukavaa tavata Virpi. :)


Cepen iskä, Besser. Klikkaa kuvia suuremmaksi
MM:stä puheenollen me Mollyn kanssa käytiin myös näyttämässä vähän tottista Riitan Saksalaiselle vieraalle Dieterille, joka tuli vierailemaan tänne Vaajakoskelle Riitan luokse ennen Lahteen lähtemistään. Riitta ihan vartavasten pyysi koirakkoja käymään ja minut myös. Jännitys oli jotain niin tajuttoman kamalaa. Yritä nyt siinä ajatella selkeästi, kun kasvattaja, hänen tyttönsä, Mollyn veljen omistaja ja joku saksalainen tarkkailevat rivissä tekemistäsi. Sain jo autosta noustessani jalkaharvauksen ja tuntui, että tärisen jännityksestä. Mollyt tuntien, olin vähän yllättynyt, ettei minun suoranainen toimintakyvyttömyyteni vaikuttanut siihen ollenkaan. Ihan kelposuorituksia me tehtiin, eikä kamalasti tarvinnut hävetä. Ensimmäisenähän minun käskettiin tottakai rentoutua ja lopettaa hosuminen. Olen turhan hektinen ja teen jatkuvasti jotain pientä häiritsevää. Sanoinkin, että pitäisi laittaa ohjaaja ensin koulutettavaksi. Lisäksi pitäisi alkaa vaatimaan koiralta enemmän ja meidän maalimieskin sanoi jo topakasti, että BH kokeeseen ja pian. Ei siinä, ihan mukavaa oli ja näin samalla vilaukselta Mollyn velipojan. Ilmetty siskonsa ulkonäöllisesti. Toki komeampi ja rutkasti tummempi, mutta epäilemättä Mollyn veikka. Luonteellisesti taas todella erilainen ja haastava koira. Tykkäsin. 


Klikkaa kuvia suuremmaksi
Nyt ihastellaan syksyn värejä ja viikon kuluttua alkaa syysloma. Käyn pyörähtämässä Turussa valokuvauskeikalla ja sen jälkeen suuntaamme sakemannien kanssa Oulun suunnille hailuotoon viikoksi mökkeilemään. Pääsevät kumpainenkin ilakoimaan meren rannalle ja minä taas jälleen heilumaan kamerani kanssa. Kamu jää kotiin äidin kanssa, sillä en ihan koko sakkia kehtaa viedä isovanhempien mökille riekkumaan. Pitää käydä hommamassa muistitikkuja ja toinen muistikortti, että saan tyhjennettyä kameraa aina välillä. Kuvasaldo voi olla aika järkyttävä reissun jälkeen meinaan ja erityisesti, kun tilasin juuri uuden rungon. Canon EOS 6D:n pitäisi saapua viikon sisällä minulle. Tämä on se mistä olen niin niin kamalasti haaveillut ja vihdoin unelma on totta. Meni kyllä todella kauan ennenkuin osasin päättää 5D mark ll ja 6D:n välillä. Kuulin kuitenkin 6D:stä niin paljon hyvää, että olin myyty. Lisäksi olen hankkimassa vakiolinssikseni kiinteää ja tällä hetkellä 85mm on se mitä lähden metsästelemään seuraavaksi. 70-200mm on hyvä, ihan tosi hyvä ja se kulkee edelleen mukana, mutta kyllä se pitää sanoa, että kiinteä on aina kiinteä ja paras.


Klikkaa kuvia suuremmaksi
Syysloman jälkeen suuntaankin jo heti seuraavaan paikkaan. Mollyn kanssa osallistumme nimittäin Heikki Saranpään suojeluviikonlopulle. Heikki tulee pitämään reeniporukallemme leirin ja yövyn taas Mollykan kanssa Koirakorvessa. Että ihan hyvään saumaan osuivat nuo juoksut nyt niin voidaan leireillä ja mökkeillä ilman verpyllyä.

Ehkä tässä olisi nyt ne tärkeimmät asiat koottuna. Kaiken kiireen keskellä olen myös muistanut askarrella tätä blogin uutta ulkoasua. Pian sekin on julki ja voimme virallisesti siirtyä vuoden synkkään talviaikaan. Olipas kyllä kiva kirjoitella pitkästä aikaa. Toivottavasti nyt jatkossakin saisin revittyä enemmän aikaa blogillekin. Olen suunnitellut jo 200 lukijan arvontaa, mihin ei enää pitkä matka olekkaan. Ihanaa, kun teitä tulee koko ajan lisää vaikka päivitystahti on vähän mitä on. Kiitos.


Klikkaa kuvia suuremmaksi